Valoa!

Perhoset on sahailtu ja liimattu muotoonsa. Melkoisen aikaavievä projekti oli tämä valaisin. Tuloksena on kaksiosainen valaisin, tai ehken tuota voisi kutsua valoteokseksi. Ylä ja alaosa ovat irrallisia ja molemmissa on oma valonlähteensä. Niitä voi siis käyttää yleisvalaistukseen tai tunnelmanluomiseen. Molemmissa on valonlähteenä ledvalo. Ylempi on sovitettu suoraan tavalliseen e27 lamppukantaan ja valmiiseen valaisinsarjaan, eli se käy siis joka kotiin ilman kummempia kikkailuja. Alemmassa valaisimessa on irrallinen paristoilla toimiva led valosarja. Valaisimet eivät ole kiinteästi toisissaan kiinni, vaan niitä voi käyttää erillään toisistaan. 

Prosessi itsessään oli melko helppo. Ota tai etsi kuva perhosesta, muuta se photarilla valo/varjo pinnaksi, tulosta mustavalkoisena, korjaa virheet tussilla, jos on kohtia mitä ei voi sahata. liimaa kuva muovilevyn pinnalle ja sahaa lehtisahalla irti. Toista reilu 500 kertaa, puhdista sahatut perhoset ja liimaa kiinni toisiinsa.

Aikaa meni noin kolmisen viikkoa sahailuineen ja liimailuineen, alussa perhosia tuli parinkymmenen kappaleen päivävauhtia, viimoisina päivinä ylsin jo yli viidenkymmen kappaleen päivätahtiin. Enempikin olisi tietty voinu tehdä jos nyt olisi ihan tehdasmaisesti tehnyt hommaa, mutta työskentelyn mielekkyyden kannalta tein välissä muuta hommaa ja pidin pikku taukoja. Liimailu sitten olikin se hermoja koetteleva homma, yllättävän hidasta hommaa, palaset eivät meinanneet pysyä paikoillaan ja aina kriittisessä vaiheessa ote herpaantui tai vahingossa tönäisi teosta ja liimattava kappale siirtyi väärään kohtaan. Jokainen perhonen oli  liimattava yksitellen ja koko ajan teosta piti katsella eri suunnista. Jatkuva liiman käry toi myös oman mielenkiintoisen lisänsä työskentelyyn. Onneksi liimamerkin vaihtaminen wurthista loctiteen  helpotti sekä ajallisesti että hajunsa puolesta työskentelyä.   

 Molemmat valonlähteet käytössä.

Pelkästään alempi valonlähde käytössä, tykkään kattoon tulevista varjoista. Laiskana en viitsinyt laittaa johtoja nätisti piiloon kuvun alle.

Välissä kerkesin myös korujen kimppuun, tuttavalle tein sormuksen suurennoksen ja putsauksen. Kiillotus ja ultraäänipesu teki ihmeitä, kivi alkoi loistaa ihan eri tavalla ja sormus näyttää kuin uudelta. Sormusta piti suurentaa puolitoista numeroa, vähän alkoi takoessa jännittää ratkeaako sauma auki, mutta onneksi isommalta korjaukselta vältyttiin tällä erää. Jalometallien työstö tuntui pitkästä aikaa sen verta mukavalta, että seuraava projekti onkin kuparista ja pronssista. 

 Korjailtu sormus.