Välistä koruprojekteja

Taidehommelit on nyt niin tylsässä vaiheessa ettei niistä ole oikein kerrottavaa tai kuvattavaa. Tai no muutakuin että olen sahannut noin kolmesataa muoviperhosta ja vielä olisi samanmoinen kasa sahattavana. Pikkuhiljaa ne sieltä tulee, keskimäärin kolmenkymmenen kappaleen päivävauhtia. lehtisaha on ollut lujilla viime viikkoina.

Mutta tähän väliin pieni korupäivitys, tuttavani menivät naimisiin jokin aika sitten ja tein heille palladiumista sormukset. Kaiken kaikkiaan sormuksia tehtiin 3kpl, kaksi vihkisormusta ja yksi kihlasormus. Materiaalijäämistä tein vielä kaupan päälle pienet puolipyöreät nappikorvikset huomenlahjaksi. Kihlasormukseen tuli kolme timanttia, timantit tilasin suomen jalokivituotteelta.

 Tästä se lähtee! palladiumpötkö toimitettiin 8x8mm kokoisena. Palladiumin tilasin rasmussenilta.

Venyttelin ja litistelin pötköä valssilla. Yllättävän sitkeää ja kovaa verrattuna hopeaan. Välihehkutteluista huolimatta valssaaminen kävi ihan työstä.

Kun olin saanut venyteltyä aihion lähestulkoon oikeaan mittaan, taoin muovivasaralla päät yhteen. Palladiumia sai mätkiä kyllä ihan voimalla että sain päät taipumaan yhteen. 

Juotin sormukset yhteen palladiumin omalla juotosaineella, tämä oli itseasissa ensimmäinen kerta kun juotin ja sulatin palladiumia. Lämpöähän se vaatii melkolailla, ja tuo lämmönanto oli alkuun vähän hakemista. Viilausjätteen sulatuksen jouduin tekemään pariin kertaan, kun ei meinannu vehkeissä riittää potku, lopulta happi-asetyleeni liekki ja polttoleikkauspää hoiti homman kotiin. Muuten juottaminen ei juurikaan esimerkiksi hopean juottamisesta eronnut, samalla lailla boraxilla suojaus, puhtaat pinnat ja rikkihapotus lopuksi. 

Koska arvelin että palladiumin kovuuden takia joudun pyöreäksi lyödessä mätkimään sitä ihan kunnolla, niin tein aihiosta noin puoli numeroa pienemmän kuin mitä sen piti olla. Muovivasaroilla takominen oli ihan turhaa, samoin pienemmät kultasepänvasarat eivät tehneet juuri mitään, mutta pajavasara sopi tämän verran massiivisen sormuksen muokkamiseen mainiosti.

 

Sormukset viilasin puolipyöreäksi, ja viilausjäte tietenkin talteen, jonka muokkasin ihan ohueksi levyksi. Kävin sormukset läpi hiomapapereilla karkeudeltaan 240-1200 , jonka jälkeen välikiillotus. Kiillottaminen oli todella helppoa ja nopeaa, hieman kuin valkokullassa. Tilaaja tosin halusi että sormuksiin tulee rouhea pinta, niin rikoin kiillon ulkopuolelta mahdollisimman karkealla viilalla ja porasin 1mm reiät timantteja varten. 

Timanttien istuttamisesta on melkein mahdoton saada hyvää kuvaa kamerakännykällä... Mutta tässä näkee hieman tuota pintaa. Viilalla karkeasti ristiin rastiin vedetty ja kevyt kiillotus rättilaikalla päältä ja hyvä pesu. Timantit on 2mm halkaisijaltaan ja istutettu hiertämällä. 

Viilausjämistä tehdystä levystä leikkasin lumikiteitä, jotka juotin kiinni sormuksen pintaan, Kiteet kiillotin täyspeilikiiltoon ja runkoon en enää koskenut, jotta rouhea pinta säilyisi. Lopuksi vielä ultraäänipesu ja kävin alkoholilla sormukset läpi jotta loputkin rasvajäämät lähtee pois.   

Lisää päitä

Edellisessä tekstissä kerroin yhden veistoksen valmistusprosessin ja vähän työvaiheita. Tällä kertaa enempi kuvia muista valmiista veistoksista. Valmistusprosessi on ollut melko samankaltainen aiemmin esitellyn kanssa, eli malli juustonkuorivahasta. Kipsaus ja poltto, jonka jälkeen pesussa kipsinjäämät pois. Valukanavien poisto, "pitsin" ja muun valussa tulleiden epämääräisyyksien poisto. Lopuksi pintakäsittely ja jalustan teko. 

Tässä yksi veistoksista suoraan valun jäljiltä, kuten kuvasta näkyy pää jää osittain läpinäkyväksi. Muotoilin pään  pienistä, noin pikkurillin pään kokoisista vahapalleroista jotka litistin ja liitin toisiinsa, melko hauska suomumainen pintarakenne. Tosin melko aikaavievä tehdä. Tämä oli itseasissa ensimmäinen veistos sarjasta, ja siksikin kaikista eniten työtä vaativin kun piti käydä prosessi ensimmäistä kertaa läpi. Loput päät tulivat sitten reilusti nopeammalla tahdilla.

Veistos patinoituna ja lisäsin siihen pieniä soittorasioita jotta katsojat voivat sitä soitella, kaikki soittorasiat soittavat eri rakkausteemaista biisiä. Jalustan tein tammesta liimaamalla tammipalikoita toisiinsa jotka sitten veistin muotoonsa, jälki saikin olla melko karkeaa joten veistin sen todella karkealla laikalla. 

Jalustan käsittelin mustalla vesivärillä, jonka osittain hioin pois, pintaan laitoin vielä unikkoöljyä värien syventämiseksi.

Kolmas veistos vahavaiheessa. Mutterit on samasta perintökasasta mistä aiemman veistoksen pultitkin.

"Pitsin" ja muun valussa tulleiden rökäleiden poistamista talttaamalla.

Tämä veistos on vielä vailla jalustaa, mutta muuten viimeisteltynä.

Neljänteen veistokseen lisukkeeksi tuli pronssista, messingistä ja kuparista lehtisahalla sahailtuja perhosia. Materiaalit keräilin roskiksista ja omien laatikoiden nurkista. Valssasin kaikki levynpalaset noin millin paksuisiksi. Samalla valssasin pintaan jotain kuviota kuten pitsiä, erilaisia uria ja syvennyksiä, sahanteränpätkiä yms.

Perhoset juotin parveksi hopeajuotteella, ne pysyvät päässä ilman mitään liitosta, veistosta pystyy käyttämään siis perhosparven kanssa tai ilman. 

Veistos pintakäsiteltynä. 

Valmis veistos, jalustan tein rautalevyn palasista yhteen hitsaamalla. Ruostutin jalustaa muutaman yön yli pihalla. Sen jälkeen todella kevyt harjaus ja suojalakka jotta ruostuminen ei enää jatku.  

Veistoksia on vielä viideskin, mutta siitä en löytänyt mitään julkaisukelpoista kuvaa. Tarkoituksena on tehdä tähän sarjaan vielä yksi veistos lisää. Siihen tulee vielä pronssivalu osia lisukkeeksi. Idea tosin on vielä ihan pöytälaatikkotasoa, ja ei se ole vielä itsellekkään oikein hahmottunut. Kuuden pään jälkeen ihmishahmot saavat jäädä sivummalle ja keskityn muihin materiaaleihin ja ei niin esittäviin aiheisiin. 

Yhden veistoksen tarina

Esimerkkinä yhden veistoksen "kuinka se tehtiin" tarina.

Aloin aktiivisesti valmistelemaan ja tekemään töitä näyttelyyn oikeastaan viime talvena jolloin veistin ja valoin ensimmäiset teokset ja kiihtyvällä vauhdilla keväällä tein muutaman alumiinivalun lisää. Valmiita töitä tätä kirjoitettaessa on neljä ja kaksi teosta on jalustaa vailla. Kaiken kaikkiaan pyrin että joulukuussa olisi kymmenkunta täysin uutta teosta näyttelyssä.

Itse valmistusprossen aloitin luonnostelemalla ja keräilemällä ideoita ja miettimällä näyttelyn teemaa. Varsinaiset veistämiset tein suoraan juustonkuorivahaan. Piirtämisen jälkeen en juurikaan tehnyt materiaalikokeiluita, pienoismalleja tms, vaan aloin suoraan tekemään vahaan. Vahan helppous tulee siinä että vaikka tekisi virheitä ja lopputulos ei miellyttäisi, materiaalia ei mene hukkaan ja vahan voi käyttää ja muotoilla aina uudestaan. Itse olen ostanut vahan suoraan valimoilta, ja isomman erän entiseltä työpaikalta. En enää muista paljonko maksoin siitä, mutta ei se tainnut montaa euroa kilo maksaa.

 Hahmo on veistetty värittömään juustonkuorivahaan, naamaan lisäsin punaista vahaa jotta veistäessä kasvonpiirteet olisi helpompi hahmottaa. Alla näkyy valukanava, josta sula metalli valuu teokseen. Piilotin valukanavat teoksen sisään, jotta välttyisin pinnan viimeistelyltä ja saan valukanavasta hyvän paikan jalustan kiinnitystapille. Olen tukenyt pään ja valukanavat puukepeillä jotka on myös päällystetty vahalla. työtilassa oli melko kuuma ja vaha olisi menettänyt muotonsa jo pelkästä omasta painostaan. Yksi puukepeistä näkyy törröttävänä ohimosta. Muutaman kerran olen jättänyt teoksen tukematta ja helteellä yksi veistoksista käytännössä suli muodottomaksi ja korjauskelvottomaksi. Sen jälkeen olen aina tukenut vahat puutikuilla ja säilyttänyt sen ajan kun en niitä työstä jääkaapissa.

 Sain perinnöksi aikoinaan ukiltani runsaasti vanhoja työkaluja ja niiden joukossa oli useampi rasia pultteja ja muttereita. Olin jo pidemmän aika halunnut hyödyntää ne ja kahdessa veistoksessa lisäsin niitä hahmon naamaan. Toinen sai päähänsä muttereita ja toinen pultteja. Yllä olevassa kuvassa pää on valmiina kipsattavaksi ja mustat pötköt ovat mehupillejä, jotka toimivat ilmakanavina valussa.

 Ennen kipsaamista tein pään ympärille ohuesta alumiinilevystä ympyrän ja laitoin vielä kanaverkon pään ja alumiinin välille estämään kipsikerrosten halkeilua.Alumiinin teippasin yhteen jeesusteipillä ja pöytään kiinni. Kannattaa ennen kipsin kaatoa tarkastaa ettei reikiä ole, kipsivellin siivoaminen on melko ikävää puuhaa... Alumiinin ja pään välillä oli etäisyyttä kohdasta riippuen noin kolme-viisi senttiä. Korkeutta alumiinikuorelle tuli noin viisi senttiä yli veistoksen korkeuden. Itse suosin mieluummin kipsin katamista kuin rappaamista, sen siisteyden takia, ja omasta kokemuksestani kaatamalla kipsi menee paremmin yksityiskohtiin. Isommissa veistoksissa asia varmastikkin on eri, mutta niitä en ole juurikaan tehnyt.

   Tein päähän reiän josta kaadoin kipsin sisälle, sillä pelkäsin että jos kaadan pään täyteen kipsiä ensin niin vaha hajoaa tai menettää muotonsa kipsin painosta. pelko oli turha, sillä myöhemmissä valuissa en tätä reikää tehnyt ja vaha kesti hyvin kipsin painon. Peitin aukon myöhemmässä vaiheessa, kun pää oli täyttynyt kipsistä. Käytän valuissa kipsiseoksena kolme osaa samottia ja kaksi osaa uutta kipsiä. Tässä valussa kipsin merkki oli rocasa. Olen kokeillut useampaa eri merkkiä, mutta en ole laaduissa juurikaan huomannut eroa. Itse seoksen teen niin että otan ensin kylmän veden johon rupean pikkuhiljaa lisäämään kipsi-samotti seosta. Ja jatkan seoksen sekoittamista ja lisäämistä kunnes se on paksuudeltaan suunnilleen kermamaista ja paakkuja ei ole. Pyrin tekemään seoksen ja kaatamaan seoksen noin kymmenessä minuutissa, sen jälkeen seos alkaa kovettua ja sitä on vaikea kaataa ja se ei tahdo enää juosta pienimpiin yksityiskohtiin. 

 Vahan paksuus päässä on noin 6-8mm. Paikka paikoin hieman paksumpi, paikoin ohuempi. Alumiini juoksee hyvin tämän paksuiseen seinämään ja ei tee kuromista tai vääntyilyä, olen yleensä tehnyt ontot alumiiniveistokset tähän paksuuteen. Kipsin kaadoin viidessä kerroksessa, ja annoin kovettua noin tunnin ennen uuniin viemistä. Poltin työn 630 asteessa.ja annoin jäähtyä yön yli, jonka jälkeen vuorossa oli valu.

kipsimuotit polttouunissa odottamassa valua

valu

Alumiini on ostettu paikalliselta romuttamolta, noin neljä euroa kilo. Osa sulatetusta metallista taisi olla omia vanhoja epäoonistuneita valuja ja muuta alumiiniroinaa jota olen kerännyt ja säästänyt vuosien varrella. Itse valun tein teräskattilasta muokatulla valukauhalla. Sulatin isolla töhöllä ja ihan tavallisella nestekaasulla. Taustalla näkyy uuni jossa vain pidin kattilaa päällä sulatuksen ajan. Valusta riippuen sulatettavaa oli viidestä seitsemään kiloa per kaato, ja aikaa tuollaisen satsin sulattamiseen meni noin reilu puoli tuntia per valu. juomataukoja kannattaa pitää valujen välissä, sen verta hikistä puuhaa tuo on. 

Kipsin pois peseminen painepesurilla valun jäähdyttyä.

Työ suoraan valun jäljiltä, kipsi  pois pestynä ja ylimääräiset valukanavat ja ilmakanavat poistettuna. Jonkun verran "pitsiä" tuli teokseen mutta se oli muutaman tunnin homma poistaa talttaamalla. osan jätin teokseen näkyville.  Jonkin verran pultteja irtosi pesun aikana, mutta ne onneksi löytyivät kipsiliejun joukosta ja pienen arpomisen jälkeen sain ne kiinnitettyä takaisin paikoilleen.

Seuraavassa vaiheessa tummensin pään lukuunottamatta pultteja grafiittipastalla. Pulttien päät hioin ja kiillotin jotta saisin kontrastia mustaan pintaan. muutoin jätin pultit käsittelemättä.

Grafiittipasta jo osittain poistettuna. Poistamisessa käytin lakanakangasta, teräs ja messinkiharjaa.

Jalustan valmistamisen aloitin leikkaamalla pätkän paksuseinämäistä neliöputkea samankokoisiksi, roskiskamaa jonka joku oli heittänyt metallikierrätykseen. Hitsasin kappaleet toisiinsa kiinni migillä

Hitsasin jalustaan myös päädyt, jonka jälkeen hioin jalustan rälläkällä lamellilaikalla, porasin keskelle kiinnitystä varten 8mm reiän. Veistokseen valuaukon kohdalle porasin 7mm reiän jonka kierteytin 8mm suuruiseksi ja lisäsin pultin, jonka kiinnitin laakerilukitteella. 

Veistos ja jalusta yhdistettynä. Jalustaan laitoin vielä muutaman kerroksen spraylakkaa ettei se rupeaisi ruostumaan. Kuvat on roiskitu kännykän kameralla joka ei ole erityisen hyvä, mutta kunhan saan varattua aikaa niin otan varsinaiset tuotekuvat tai kuvautan ne jollain paremmalla kuvaajalla kuin itse olen. Niistä sitten myöhemmin. 

Aikaa veistoksen tekemiseen meni noin kuukausi, ei tietenkään täysiä työpäiviä kun olin silloin palkkatöissä niin tein taidehommia lähinnä iltaisin ja viikonloppuisin. Varsinaiseen veistämiseen luonnosteluineen aikaa kului noin 20h. Kipsaamiseen, valun valmisteluun ja valuun yhteensä 5h. Viimeistelyyn ja jalustan tekemiseen noin 10h.  

Tästä se alkaa...

No niin, eli ensimmäinen kerta kun kirjoitan blogia tai oikestaan julkaisen nettiin mitään aineistoa facebook päivityksiä lukuunottamatta. Aluksi jotain taustaa että miksi aloitan tälläisen homman. Noin vuosi sitten pidin näyttelyn Savonlinnan ars nova galleriassa työkaverini kanssa todella pitkän tauon jälkeen, aiemmin olin ollut mukana näyttelyhommissa opiskeluaikana noin kymmenen vuotta sitten. Sen jälkeen olen tehnyt näyttelynrakentamista Taidekeskus retretissä vuodesta 2007 alkaen- aina sen sulkemiseen saakka. Isoimpana projektina johon osallistuin taiteilijana oli lastennäyttely, johon tehtiin suurikokoisia verkkoeläimiä.

Aiemman näyttelyn pointtina oli taas herätellä omia taiteiluhommia, ja poistua omalta mukavuusalueelta. Olin niin kiinni päivätöissä ja elin oikeastaan vain töitä varten ja aloin olla kyllästynyt ja loppuunpalanut sen hetkiseen elämääni, joten muutoksia oli tehtäviä. Näyttelyn pitäminen toki oli ollut ajatuksissa jo useamman vuoden, mutta en saanut itseäni niskasta kiinni ennenkuin silloinen työkaverini pyysi minua mukaan. Näyttely meni mukavasti ja sain hyvää palautetta ja töitä meni mukavasti maailmalle ja sain pontta uuden pitämiseen. Uusi tilaisuus avautuikin tulevan vuoden joulukuuhun, saimme ystaväni kautta ajan savonlinnan riihisaaren maakuntamuseoon yhteisnäyttelyyn.

Tämän näyttelyn rakentaminen alkaa monellakin tavalla puhtalta pöydältä, edellisestä näyttelystä lähes kaikki työt menivät maailmalle ja oikeastaan yhtään käyttökelpoista työtä ei jäänyt, joten kaikki pitää aloittaa tekemään "tyhjästä". Samoin monia isoja elämänmuutoksia sattuu juuri tähän samaan hetkeen, jouduin työttömäksi heinäkuun puolessa välissä, työpaikasta jossa olin ollut melkein kahdeksan vuotta. Uuden ja parhaan parisuhteen alku sattui myös samoille ajoille. Muutin myös uudestaan Kuopioon jossa olin asunut opiskeluaikoina viimeksi. Ja ennen muuttoa uuteen asuntoon täytyi myös tehdä remontti, joka sekin vei aikaa. Joten melkoista myllerrystä on kulunut puoli vuotta ollut, nyt on ensimmäinen kuukausi uudessa asunnossa mennyt oikeastaan ihmetellessä ja virtaa keräten ja hieman olen jo täälläkin uudessa työhuoneessa töitä alkanut tekemään.

Blogin pointti siis on kertoa kuinka ja miten teen tätä näyttelyä ja olla myös muistikirjana itselleni, sekä kordellinin säätiölle joka rahallisesti tukee näyttelyn tekemistä. Ja tietenkin kertoa kuinka saan ajan kulumaan työttömänä, joka on uusi kokemus, olen aina aiemmin ollut kokopäiväisesti töissä tai opiskellut, joten tämä on uusi kokemus. Ensimmäinen kuukausi on ainakin kulunut nopeasti, tekemistä ja touhuamista riittää loputtomasti, ja tuntuu että vuorokaudessa ei tunnit riitä. Rahan puolesta on toki aika perseestä, mutta turhat kulut minimoimalla pystyy elämään siedettävästi. Tylsistymistä jota pelkäsin, ei ainakaan vielä ole näkyvissä, päinvastoin.