Lisää koruja

Tämä päivä on mennyt tehokkaasti koneella apuraha ja työhakemusta kirjoitellessa, ja metallin kimppuun en ole ehtinyt laisinkaan, joten sama istua sitten iltakin ja kirjoitella vielä tänne. 

Ennenkuin työleiri kutsuu ja blogi hetkeksi hiljenee niin pieni kuvapläjäys jo aiemmin valmistuneista koruista vol 2. Tällä kertaa teemana kaulakorut. 
Viikko on mennyt tehokkaasti uutta työtä tehdessä, linnunluurankoa. lehtisaha ja viilat on olleet taas kovilla ja samoin uudet juotosvälineet, jotka on toimineet kyllä erittäin mallikkaasti. Onneksi työkaluja ostaessani panostin laatuun, vaikka kaiken maksaminen kertapläjäyksellä kirpaisikin pahasti. Pitkässä juoksussa taitaavat kuitenkin maksaa itsensä takaisin. Luurangosta kuvia sitten myöhemmin jahka reissusta kotiudutaan. Olen ollut tuon luurangon kimpussa koko viikon ja kaikki muu kuten töiden kuvaaminen on unohtunut. Päivät on venyneet iltaan ja välillä unohtuu pitää ruokataukoja. Välillä on hauskaa kun työ tempaa mukaansa, tosin ärsyttäviä korjattavia mokia on tullut, mutta milloinpa niitä ei tulisi. Mutta nyt niitä koruja!

Lähdetäänpä tästä vaikka liikkeelle Tähän koruun idea tuli jo aikaa sitten, se oli viimeinen työ jonka tein muotoilua opiskellessani. En ollut siihen versioon oikein koskaan tyytyväinen ja se meni näyttelystä kaupaksi joten se jäi vaille dokumentointia. Ideana oli tähtikartta, eli nuo neliöiden sisässä olevat kivet muodostaa tähtikuvion. Palasin aiheeseen useita vuosia myöhemmin, tämä on muistaakseni 2012 tehty. Koska aihe on konkreettisesti avaruudellinen, olisin halunnut noiden neliöiden sisälle paloja meteoriittiä. Asiaa hieman tutkittuani ja meteoriittien hinnan ymmärrettyäni, ymmärsin siirtää niiden hankkimisen hamaan tulevaisuuteen. Toisena vaihtoehtona oli smaragdit, mutta nekin olisivat tullet sen verta kalliiksi, että lopullisen version tein synteettisistä kivistä. Muuten koru on hopeaa. Tämäkin versio on myyty, ja ehkä tästä voisi tehdä vielä kolmannen parannellun version, jossa sitten olisi sitä meteoriittiä. Tämä varmaan sitten kun voitan lotossa 

Tämä on tehty valmistujaislahjaksi ystävälleni. Tarkkaa valmistumisvuotta en tästäkään muista, mutta 2010 tai 2011 saattaisi olla aika lähellä. Tämä on yksi harvoista jutuista joita olen tehnyt, ja johon olen itse tyytyväinen. Vielä vuosienkin jälkeen se näyttää yllättävän hyvältä ja asettuu hienosti kaulalle. Idea koruun on tullut erään kankaan kuvioinnista, näkyy tuolla ihan sivussa saranoiden vieressä ja sen ympärille lähdin piirtämään kuviota. Hopeaa ja timantteja materiaalina. Pinta on harjattu, joka tekee siihen mattamaisen kiillon.  

Tämä koru on edellisestä näyttelystä, nimeltään "kaikki kiertää kehää". Vähän korutaiteen puolelle mentiin. Käyttökoru kumminkin. itse tykkäsin ideasta, mutta jostain syystä se ei oikein tavoittanut ihmisiä ja ei oikein saanut mitään huomiota tai kommentointia. Tämän kohtaloksi koitui siis purkaminen, hopeaosa sulatettiin uusiokäyttöön. Tuon keskiympyrähässäkkä kohdan säästin myöhempää käyttöä varten, minulla onkin idea tehdä siitä joku minimalistinen veistoksellinen koru, ehken se silloin täyttää tarkoituksensa ja löytää lopullisen muotonsa. Muut pronssiosat sulatin osaksi patsasta. Muutoin levytyönä tehty, paitsi tuo ihmishahmo on valettu.

Tämä myös edelllisestä näyttelystä. Samoin kuin ylempi koru, ei oikein osunut. Vaikka se asettuu kantajalleen ihan nätistä ja aihe on melko romanttinen ja kaunis. Ei kuvasta erotu mutta neliöiden sisällä on mies ja nainen, jotka hiljalleen neliö neliötä lähenee toisiaan ja muuttuvat kasviksi. Ehken aiheen lähestyminen oli liian sokerinen ja ilmeinen. Tämäkin on jäänyt pöytälaatikkoon pyörimään. Ketjun ja neliöt otin talteen, hopeaosat on sulatettu uusiokäyttöön. Ehken tämänkin otan uusintakäsittelyyn, tai ainakin neliöt. Ketju kulkee tuolla neliöiden sisällä, joten sen saa kätevästi piiloon ja neliöt pääsevät liikkumaan vapaasti. 

Tämä on tälläinen hauska pikku välityö, jonka jo unohdin tehneeni. Löysin kuvan vahingossa kun katselin vanhoja kansioita läpi. Hyvin nopeasti ja ilman sen kummempaa suunnittelua tehty joululahjaksi. Tälläsiä pikku irrotteluja, joissa ei tarvii kauheesti miettiä on aina silloin tällöin hauska tehdä. Vuotta tästäkään en muista, mutta varmaan 2009 tai 2010, Hopea ja synteettiset timantit materiaaleina. 

Näiden tekovuoden sen sijaan muistan, ne ovat viime talvelta. Tein näitä pienen sarjan lahjaksi ystäville ja sukulaisille. Käytin erilaisia kiviä, näissä kappaleissa on akvamariinit. Materiaalina muuten hopea, ja pinta on pyörivällä teräsharjalla käsitelty. Pari noita taisi jäädä laatikkoon pyörimään, ne voisikin sitten tänä vuonna antaa lahjaksi. 

Uutta

Viikot etenee kovaa vauhtia kohti h-hetkeä, ja viimeiset työt on työn alla. Tämä viikko vielä painetaan hommia kotona työhuoneessa, sitten viikoksi "oikeisiin" hommiin raksalle kaveria auttamaan ja marraskuussa takaisin viimeistelemään työt ja sitten alkaisikin olla pystystystä vailla valmis. Nytten on menossa minimaailmojen teko, joihin yhdistelen lehtisahattua pronssia ja löydettyjä objekteja. Jos marraskuussa vielä jää aikaa, niin sitten vielä pikkupyrähdys korujen maailmaan ja jos jonkun isomman korun kerkeäisi vielä tekemään näyttelyyn ötökkäkorun kaveriksi. 

Ensimmäinen minimaailma. Perhoset on tehty pronssista ja niihin on yhdistetty oikeat perhosensiivet. Kasvin lehdet on myös pronssista sahaamalla tehty. Pääkallo on ostettu suomalaiselta eläintentäyttöfirmalta joitain vuosia sitten ja on jäänyt pyörimään laatikkoon, viimeiseltä sekin löysi paikkansa. Oksa on kotipaikaltani löydetty. Teen tuohon vielä pronssista pohjan ja sen päälle luultavasti tulee hiekkaa. Lopullinen asetelma on vielä hieman hakusessa ja sen varmaan löytänee muotonsa paikanpäällä museossa. Lasikupu on ostettu huuto.netistä ja se on peräisin vanhasta kellosta. 

Sama asetelma eri kuvakulmasta. 

Perhosvalaisin sai kaverin. Samalla tekniikalla tehty, mutta tällä kertaa mustasta ja savunharmaasta pleksistä. Halkaisija on 25cm leveimmästä kohdasta. Kun oli perhosilla aluksi harjoitellut, niin tämä tuli jo paljon nopeammin.  Suunnilleen kolmisensataa ötökkää tässä on kaiken kaikkiaan.

Ötökkävalaisin saa parikseen näyttelyyn muovimiehen, josta lisää myöhemmässsä päivityksessä. Kuvaamisen kanssa oli hieman ongelmia, ja tästä työstä tarkempi kuvapäivitys myöhemmin. Yhdessä nuo muodostavat teosparin, kummankin toimiessa myös omana itsenäisenä teoksenaan. 

Putsailin ja fiksailin ötökkäkorun myös uuteen kuosiin. Päivän siihenkin sai menemään kun vahvistelin juotoksia, pesin moneen kertaan ja hioin pinnat uudestaan ja patinoin. Mutta lopputulos on paljon siistimmän näköinen.

Kaulakoru

Näyttelyhommat taas etenevät. Blogiin on tullut pientä taukoa, aluksi kipeänä olemisen vuoksi, sen jälkeen ongelmaksi muodostuivat kuvat. Ostin kesällä kiireessä halvimman mahollisen puhelimen, jonka kamera ja toimivuus on jotain käsittämätöntä. Hyviä kuvia on käytännössä mahdoton saada, zoomia tai tarkennusta ei tunneta, ja mikäli ei ole kirkas kesäpäivä on kuvista mahdotonta saada rakeettomia. Alcatel puhelimesta jäi melko huono maku. No halvalla ei taaskaan saatu kunnollista. 

Viime viikonloppuna sain digijärkkärin takaisin kun olin maalla avustamassa perunannostossa ja muissa syksyhommissa. Samalla reissulla kävin sopimassa näyttelyn yksityiskohdista tarkemmin. Kaiken kaikkiaan näyttää siltä että saan näyttelyyn valmiiksi viitisentoista työtä, joista kymmenen täysin uusia. Lopullista karsintaa täytyy tehdä sitten paikan päällä, katsotaan kuinka työt asettuvat, luulen lopullisen luvun olevan kymmenen-kaksitoista työtä. Liian täyteen ei kannata ahtaa. 

Työpäivät on pidentyneet ja jonkinlaisia ensimmäisiä paineita ja epävarmuutta alkaa olemaan ilmassa. Ehkä se on turnausväsymystä ja kun kaikki päivät työhuoneessa katsot samoja töitä, niin ei niistä tahdo enää nähdä kuin virheet. Samoin näyttelyn jälkeinen aika on vielä täysin kysymysmerkki, että mitä sitten rupeaa tekemään. Sekin mietityttää. Onneksi tässä oli muutama löhöilypäivä välissä, niin ei tarvinnut miettiä syntyjä syviä. Kummasti muutama välipäivä virkistää, tänään tekeminen taas sujunut uudella innolla. 

Perunannoston ja muun touhuilun välissä onneksi oli muutama tunti aikaa käydä kuvailemassa pitkästä aikaa, ja otin pihalle mukaan kuvattavaksi yhden korun joka on mietinnässä että tuleeko se näyttelyyn. Koru on tehty viime vuoden keväällä, materiaaleina on hopea 925, keltakulta 750 ja synteettiset kivet. Patina ainakin on levinnyt ja tekee korun tuhruisen näköiseksi, pesua ja pientä fiksausta se ainakin vaatii ennen esillepanoa. 

Koru on kuvattu itsetehdyn torson päällä, jos jotakuta kiinnostaa tehdä tuollainen torso, niin voin laittaa jossain välissä päivityksen kuinka itse tuon tein. 

Koru on saranoitu putkisaranoilla kuudesta kohtaa, joten se muotoilee kantajaa. Lukkona papukaijalukko.

Mihinkään jokapäiväiseen käyttöön koru siis ei ole tarkoitettukkaan, vaan enempikin asustekoruksi. Voi sen tietty nähdä korutaiteenakin. Taiteen ja käyttöesineen yhdistäminen on myöskin yksi tämän näyttelyn teemoja itselleni, joten siinä mielessä tuo sopii mukaan. Tällä hetkellä se tosin on ainut koru, joten epäilen jääkö se yksinäiseksi muiden teosten keskellä.