Kaulakoru

Näyttelyhommat taas etenevät. Blogiin on tullut pientä taukoa, aluksi kipeänä olemisen vuoksi, sen jälkeen ongelmaksi muodostuivat kuvat. Ostin kesällä kiireessä halvimman mahollisen puhelimen, jonka kamera ja toimivuus on jotain käsittämätöntä. Hyviä kuvia on käytännössä mahdoton saada, zoomia tai tarkennusta ei tunneta, ja mikäli ei ole kirkas kesäpäivä on kuvista mahdotonta saada rakeettomia. Alcatel puhelimesta jäi melko huono maku. No halvalla ei taaskaan saatu kunnollista. 

Viime viikonloppuna sain digijärkkärin takaisin kun olin maalla avustamassa perunannostossa ja muissa syksyhommissa. Samalla reissulla kävin sopimassa näyttelyn yksityiskohdista tarkemmin. Kaiken kaikkiaan näyttää siltä että saan näyttelyyn valmiiksi viitisentoista työtä, joista kymmenen täysin uusia. Lopullista karsintaa täytyy tehdä sitten paikan päällä, katsotaan kuinka työt asettuvat, luulen lopullisen luvun olevan kymmenen-kaksitoista työtä. Liian täyteen ei kannata ahtaa. 

Työpäivät on pidentyneet ja jonkinlaisia ensimmäisiä paineita ja epävarmuutta alkaa olemaan ilmassa. Ehkä se on turnausväsymystä ja kun kaikki päivät työhuoneessa katsot samoja töitä, niin ei niistä tahdo enää nähdä kuin virheet. Samoin näyttelyn jälkeinen aika on vielä täysin kysymysmerkki, että mitä sitten rupeaa tekemään. Sekin mietityttää. Onneksi tässä oli muutama löhöilypäivä välissä, niin ei tarvinnut miettiä syntyjä syviä. Kummasti muutama välipäivä virkistää, tänään tekeminen taas sujunut uudella innolla. 

Perunannoston ja muun touhuilun välissä onneksi oli muutama tunti aikaa käydä kuvailemassa pitkästä aikaa, ja otin pihalle mukaan kuvattavaksi yhden korun joka on mietinnässä että tuleeko se näyttelyyn. Koru on tehty viime vuoden keväällä, materiaaleina on hopea 925, keltakulta 750 ja synteettiset kivet. Patina ainakin on levinnyt ja tekee korun tuhruisen näköiseksi, pesua ja pientä fiksausta se ainakin vaatii ennen esillepanoa. 

Koru on kuvattu itsetehdyn torson päällä, jos jotakuta kiinnostaa tehdä tuollainen torso, niin voin laittaa jossain välissä päivityksen kuinka itse tuon tein. 

Koru on saranoitu putkisaranoilla kuudesta kohtaa, joten se muotoilee kantajaa. Lukkona papukaijalukko.

Mihinkään jokapäiväiseen käyttöön koru siis ei ole tarkoitettukkaan, vaan enempikin asustekoruksi. Voi sen tietty nähdä korutaiteenakin. Taiteen ja käyttöesineen yhdistäminen on myöskin yksi tämän näyttelyn teemoja itselleni, joten siinä mielessä tuo sopii mukaan. Tällä hetkellä se tosin on ainut koru, joten epäilen jääkö se yksinäiseksi muiden teosten keskellä.